Olen työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen parissa ja työni puolesta ymmärrän varhaiskasvatuksen merkityksen yhteiskunnassa. Varhaiskasvatuksen roolina ei ole enää vain mahdollistaa vanhempien työnteko, vaan varhaiskasvatuksella ymmärretään olevan suuri merkitys lapsen kasvun, oppimisen ja kehityksen sekä perheiden tukemisessa. Tämän vuoksi meidän tulee huolehtia, että Tampereella jokainen lapsi saa osallistua varhaiskasvatukseen, perheiden elämäntilanne huomioiden. Varhaiskasvatuspalveluita tulee jatkossakin järjestää joustavasti ja perheiden tulee voida valita heidän tilanteeseen sopivista varhaiskasvatuksen vaihtoehdoista esimerkiksi sopimuspäivien avulla.
 
Jokaisella tamperelaisella lapsella tulee olla oikeus turvalliseen päiväkotiin ja kouluun. Päiväkodin tai koulun tulee olla tiloiltaan terve ja sijaita turvallisen, kestävän liikkumisen matkan päässä kotoa. Varhaiskasvatusta sekä opetusta tulee tarjota lapselle sopivan kokoisessa ryhmässä tai luokassa. Tampereella on lopetettava varhaiskasvatuksen ryhmäkokoasioilla kikkaileminen. Alle 3-vuotiaiden ryhmät eivät saa paisua 20 lapsen ryhmiksi. 
 
Varhaiskasvatuksella on myös suuri merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Varhaiskasvatuksen ryhmiä muodostettaessa on otettava huomioon lasten tuen tarpeet ja jokaiselle lapselle on tarjottava hänen tarvitsemansa tuki moniammatillisen yhteistyön avulla. Tämä pätee myös koulumaailmassa. Meidän tulee huolehtia riittävistä oppilashuollon resursseista myös kouluissa ja tuoda matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessa helposti saavutettavaksi. Tampereella tulee olla riittävästi varhaiskasvatuksen erityisopettajia, kuraattoreita sekä koulupsykologeja ja lasten tulee päästä heidän palveluiden pariin jonottamatta ja lyhyellä aikavälillä.
 
Meidän tulee panostaa laadukkaisiin varhaiskasvatus- ja opetuspalveluihin sekä huolehtia myös henkilöstön jaksamisesta muuttuvissa tilanteissa. Tampereen kaupungin tulee panostaa henkilöstön työhyvinvointiin tarjoamalla tukea työyhteisöjen ja muuttuvan toimintakulttuurin kehittämiseen sekä henkilöstön kouluttautumiseen. Myös kasvattajien palkat on saatava ympäristökuntien tasolle. 
Meillä on mahdollisuus torjua lapsiperheköyhyyttä Tampereella vaikuttamalla jo varhaisessa vaiheessa perheiden hyvinvointiin. Meidän tulee taata kaikille pääsy lähineuvolapalveluihin ja huolehtia siitä, että neuvolahenkilökuntaa on tarpeeksi. Perheet tarvitsevat yksilöllistä ja oikea-aikaista tukea arjen haasteissaan, joten meidän on turvattava myös lastensuojelun resurssit. Sosiaalityöntekijöillä tulee olla mahdollisuus varmistaa paras mahdollinen tuki lapselle ja perheelle, joten heidän asiakasmääränsä tulee olla enintään 25 asiakasta/työntekijä. Lastensuojelulla tulee olla mahdollisuus tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä sekä puuttua jo syntyneisiin ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tulee panostaa ja hoitoon tulee päästä nopeasti. Psykologin palvelut tulee jatkossa tavoittaa varhaiskasvatuksen tai kouluterveydenhuollon kautta, läheltä omaa arkea ja tarvittaessa ilman lähetettä. Tampereen tulee tarjota Helsingin kaltainen puistoruokailu kesäisin loma-aikojen aikana koko kaupungin tasolla.
 
Etenkin eläkeikäisten naisten eläke on jäänyt pieneksi ja toimeentulossa voi olla haasteita. Myös toimintakyvyn lasku ja sairastaminen tuovat mukanaan lisähaasteita ja -kustannuksia. Ikäihmisten osallisuuteen ja hyvinvointiin tuleekin panostaa eikä palveluista tule leikata. Jokaisella ikäihmisellä on oikeus omanlaiseen ikääntymiseen ja kotonaasuvien vanhusten palveluihin tulee panostaa. Kotihoidon ja vanhustenhoidon resursseja tulee lisätä ja Tampereen tulee täyttää hoitajamitoitus sekä huolehtia myös ikäihmisten parissa työskentelevien työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Tampereen tulee huolehtia myös omaishoitajien hyvinvoinnista ja turvata niin taloudellinen kuin sosiaalinen turva. Lisäksi ikäihmisten palveluissa tulee ymmärtää ja tukea heidän sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta. Ikäihmisten yksinäisyyttä voidaan ehkäistä kolmannen sektorin, kuten ulkoilukavereiden ja saattajien avulla. Tällä saadaanylläpidettyä myös ikäihmisten toimintakykyä. 
 
Meidän tulee huomioida kaupunkisuunnittelussa palveluiden saavutettavuus ja esteettömyys. Palveluiden tulee ulottua myös ratikkareittien ulkopuolelle ja kaikilla tulee olla mahdollisuus liikkua kaupungissa monipuolisesti. 15 minuutin kaupungissa eri palvelut, vapaa-ajan viettoon liittyvät paikat ja myös lähimetsät ovat helposti saavutettavissa joko kävellen, pyöräillen tai joukkoliikennevälineiden avulla. Kaupunkitilan ja lähiöiden tulee olla viihtyisiä ja asukkaiden käytettävissä, jolloin siellä on mukava oleskella ja viettää aikaa. Lähimetsät on suojeltava liialta rakentamiselta ja niiden tulee säilyä niin asukkaiden virkistäytymisympäristönä kuin myös varhaiskasvatusikäisten ja koululaisten oppimis- ja retkeily-ympäristönä.